Ote kirjasta: Robert Schwartz: Rohkeat Sielut -suunnittelemmeko elämämme haasteet ennen syntymäämme?
kuin jos tarkastelisit asiaa vain kahdesta näkökulmasta tai perustaisit ymmärryksesi siihen, mitä pelkkä teoreettinen keskustelu tarjoaa sinulle.
Kannustan sinua todella paneutumaan tämän kirjan tarinoihin lukiessasi niitä. Sydämesi tulee olla mukana, sillä siihen kätkeytyy korkeampi tiedon muoto ja suurempi viisaus kuin mielen sopukoihin. On tarkoitus, että tunnet sisälläsi nuo tarinat. Kun sinä ikuisena sieluolentona suunnittelit tämänhetkisen elämäsi, et ollut huolestunut siitä, mitä mielesi tulisi tietämään. Halusit vain kokea tunteet, joita elämä saisi sinussa aikaan fyysisessä ulottuvuudessa. Elämän haasteet ovat hyvin voimakkaita keinoja luoda tunteita, jotka vuorostaan ovat elintärkeitä sielun "itsetuntemukselle". Mieli ei kykene täysin ymmärtämään, mistä tunteissa on kysymys; todellisuudessa mieli on niiden este. Monessa suhteessa elämä on matka päästä sydämeen. Suunnittelemme elämämme haasteet helpottaaksemme tuota matkaa ja raivataksemme tiemme sydämeemme niin, että voimme paremmin ymmärtää ja arvostaa niitä.
Myötäeläminen on avain, joka avaa oven sydämeen ja saa aikaan sen, että ymmärrät nämä tarinat ja niiden hengellisen merkityksen. Aivan samalla tavoin kuin tämänkirjan ; vaaditaan rohkeutta kokea myötätuntoa. Uskon, että sillä on parantava vaikutus. Jos etsit sellaista, silloin saatat kokea rohkeutesi tulevan palkituksi.
Miksi me synnymme tänne?
Ennen syntymäämme tekemämme suunnittelu on kauaskantoista ja yksityiskohtaista. Siihen kuuluu elämän haasteiden valinta, mutta se ulottuu myös kauas niiden taakse. Me valitsemme vanhempamme (ja he valitsevat meidät), sen milloin ja mihin synnymme, samoin koulun, jota tulemme käymään, kodit, joissa tulemme asumaan, ihmiset, joita tulemme tapaamaan ja myös ihmissuhteet, joita meillä tulee olemaan. Jos sinusta on joskus tuntunut, että tunnet juuri tapaamasi henkilön, se voi hyvinkin olla totta. Tuo henkilö oli todennäköisesti mukana ennen elämääsi tapahtuneessa suunnitteluvaiheessa. Kun jokin paikka, nimi, kuva tai lause tuntuu oudolla tavalla tutulta nähdessäsi sen tai kuullessasi siitä ensimmäisen kerran, kysymyksessä on usein heikko muisto siitä, mitä keskusteluja olet käynyt ennen syntymääsi. Monissa suunnittelukokouksissa me käytämme nimeä ja fyysistä hahmoa, joka meillä tulee olemaan synnyttyämme tänne. Senkaltainen "harjoittelu" auttaa meitä tunnistamaan toisemme fyysisellä tasolla. Déjà vu -tunne selitetään usein menneen elämän kokemuksena, mutta monet déjà vu -tuntemukset ovat muistoja ennen syntymää tapahtuneista suunnitelmista.
Miksi me suunnittelemme haasteemme?
Elämänsuunnitelmat luodaan, jotta voimme kokea, keitä me emme ole ennen kuin muistamme, keitä todellisuudessa olemme. Tämä tarkoittaa, että me tutkimme maanpäällisen elämämme aikana kuulemaamme epäsointuista musiikkia ennen kuin luomme uudelleen Kodin sinfonioita. Tämä käsitys valkeni minulle hyvin selvästi suorittaessani tutkimuksia kirjaani varten. Viittaan tässä sellaisiin tulevan elämän "luonnoksiin" kuten esimerkiksi oppimiseen vastakohtaisuuksien tuntemisen kautta.
Esimerkiksi hyvin myötätuntoinen sielu, joka haluaa tuntea itsensä myötäelävänä, saattaa valita syntyvänsä perheeseen, jossa on paljon eripuraa. Koska häntä kohdellaan kylmäkiskoisesti, hän alkaa arvostaa myötätuntoisia ihmisiä entistä enemmän. Jonkin puuttuminen kertoo meille parhaiten sen arvosta ja merkityksestä. Myötätunnon puute ulkomaailmassa pakottaa hänet kääntymään sisäänpäin, jolloin hän muistaa oman myötätuntonsa.
Vastakohta fyysisen maailman kylmän käyttäytymisen ja hänen sisäisen lämpimän myötätuntoisen asenteensa
välillä antaa hänelle ymmärrystä myötätunnon luonteesta ja sitä kautta hänestä itsestään. Sielun näkökulmasta katsottuna tälle oppimisprosessille tunnusomainen tuska on väliaikaista ja lyhytkestoista, mutta siitä syntyvä
viisaus on kirjaimellisesti ikuista. Jokaisesta tämän kirjan tarinasta löytyy aineksia siitä, kuinka voimme oppia vastakohtaisuuksien tunnistamisen kautta.
Yksi keino selvittää elämän haasteet on muistaa, että me olemme todellisuudessa mahtavia, yliaistillisia ja ikuisia sieluja. Ihmiset, jotka määrittelevät itsensä pelkkinä kehoina, kokevat suurta ahdistusta, jos heidän kehonsa vahingoittuvat pahoin. Sellaiset, joiden kehot kokevat samanlaisen vaurion, mutta jotka määrittelevät itsensä sielun näkökulmasta, kokevat paljon vähemmän tuskaa. Koska haasteemme kutsuvat meitä muistamaan sieluolemuksemme, tuo sama tapahtuma, joka alun perin aiheutti kärsimystä, saattaa lopulta lievittyä. Tällainen minäkuvan laajentuminen persoonallisuuskehosta sieluksi voi parhaassa tapauksessa vähentää kokemaamme tuskaa, mutta aivan varmasti se helpottaa kärsimystämme. Hengellinen herääminen on elämän haasteiden tarkoitus ja niiden merkittävä hyöty. Se elävöittää kiihkeää haluamme elää; sitä pyrkimystä, jonka laadimme ennen syntymäämme. Se on yksinkertaisesti sanottuna juhlistamisen arvoinen asia.
Kun me "heräämme" tai reagoimme myönteisesti eri tavalla haasteisiimme, me kaiverramme energiatasolla "voimapolun", joka auttaa muita käsittelemään haasteitaan ja parantumaan niiden avulla. Tämä ajatus perustuu siihen lähtötilanteeseen, että me olemme kaikki energiatasolla yhteydessä toisiimme ja vaikutamme ympäristöömme. Tämän kirjan tarinat osoittavat, että jokaisella meistä on vaikutus, joka ylittää huimasti ymmärryksemme rajat. Kykymme antaa panoksemme maailmaan niin voimaperäisesti on sekä ihana mahdollisuus että myös suuri vastuutehtävä.
Jokainen meistä on siemen, joka kylvettiin maailmamme tämänhetkiseen värähtelytasoon. Kohottaessamme omaa värähtelyämme elämämme haasteiden tarjoaman kasvun kautta me kohotamme sisältäpäin myös maailman värähtelytasoa. Samalla tavalla kuin pieni pisara väriainetta lisättynä vesilasiin, myös me muutamme maailman koko värisävyä. Kun luomme ilon tunteita ja vaikka tekisimme sen asuessamme yksin vuoren huipulla, me säteilemme värähtelyä, joka auttaa muita kurottumaan kohti iloa. Kun luomme rauhan tunteita, meistä kaikuu energiaa, joka auttaa lopettamaan sodat. Rakastaessamme me autamme toisia rakastamaan, myös heitä, joita me kohtaamme ja niitä, jotka eivät koskaan tule tietämään olemassaolostamme. Se, keitä me olemme, on paljon tärkeämpää kuin mikään mitä koskaan teemme elämämme aikana.
Luvussa 7 tapaamme Christinan ja hänen henkioppaansa Cassandran. Cassandra kertoi energiapolusta näin:
Kun tietty elämän haaste hyväksytään, voidaan ottaa vastaan parantavaa energiaa niiltä, jotka ovat valaisseet
tietä edeltäkäsin. Valon polku on aurattu myötätunnolla ja parantavalla rakkaudella, joka kohottaa sillä matkaavan kulkijan värähtelytasoa.
Tietystä elämän haasteesta oppiminen ja sen kautta parantuminen kohottaa vaikeuksista selvinneen henkilön aurakentän tasoa. Hänen lähellään olevat tietävät, että hänellä on jotain, joka valaa heihin toivoa ja uskoa.
Kokemuksen ei tarvitse olla samanlainen; pelkkä parantava värähtely voi auttaa sielua eteenpäin tiellään.
Toisen osapuolen täytyy kuitenkin olla valmis ottamaan vastaan. Vaikka fyysinen muoto [vastaanottajan kohdalla] ei muuttuisi tai "paranisi" maallisten mittapuiden mukaan, sielu siirtyy uusiin korkeuksiin.
Kärsimys on mittaamattoman suuri lahja sekä sielulle itselleen että myös niille muille "valituille", joiden on sallittu auttaa sielua sen parantumismatkalla. Kärsimyksen kielellä on aivan oma värähtelynsä. Se heijastuu läsnä olevien ihmisten silmistä, sydämestä ja mielestä. Se on syvälleluotaavaa ja jokapäiväistä samanaikaisesti. Näe se, usko siihen ja välitä rakkautta ja myötätuntoa niitä tarvitseville. Pienet tiedostetut ja ystävälliset teot tekevät parantumisen mahdolliseksi. Rakastavia ja lempeitä ajatuksia voidaan lähettää ja hyvin kaukanakin ne voidaan vastaanottaa ja saada niistä hyötyä.
Kuten näistä tarinoista käy ilmi, me suunnittelemme elämämme haasteet saavuttaaksemme tiettyjä päämääriä.
Yhteinen tavoitteemme on parantuminen; erityisesti sellaisten "kielteisten" energioiden parantaminen, jotka ovat jääneet meihin edellisistä elämistämme. Oletetaanpa esimerkiksi, että kohdehenkilöä kalvoi pelko jossain aiemmassa elämässään. Sen seurauksena hän saattaa kantaa sisällään jälkiä pelon energiasta. Tämä on erityisen ilmeistä silloin, jos tuo henkilö kuoli kokiessaan valtavaa pelkoa. Pelon alhainen värähtelytaajuus ei voi kantautua täytenä ei-fyysisen valtakunnan korkealle taajuudelle, jossa sielut asuvat, mutta kuitenkin jäänteitä siitä voi kulkeutua sinne. Ihminen tuntee tuon energian viipyvän taustallaan ja on innostunut suunnittelemaan uutta elämää, jossa se voi parantua rakkauden kautta.
Useimmat sielut suunnittelevat elämänsä haasteet palvellakseen toisia. Tämä halu kuuluu todelliseen perus-luonteeseemme ikuisina sieluina. Ollessamme henkimaailmassa ja tietoisia yhteydestämme toisiimme näemme palvelemisen yhtenä elämän perustarkoituksena ja koemme mahdollisuudet palvella ihanina siunauksina. Kuten sielut, jotka tasapainottavat karmaa, monet heistä, jotka näyttävät taistelevan elämässään, ovat todellisuudessa suorittamassa palvelutehtäviä. Sielu saattaa esimerkiksi suunnitella kokevansa alkoholiriippuvuutta, jotta toiset voivat ilmentää syvempää myötätuntoa häntä kohtaan. Jotkut yhteiskunnan ankarimmista tuomioista langetetaan alkoholisteille ja niille, jotka antavat meille lahjaksi juuri niitä kokemuksia, joita etsimme. Jospa vain useammat ihmiset ymmärtäisivät tämän!
Valotyöntekijä on henkilö, jonka elämänsuunnitelma on suuntautunut erityisesti palvelemiseen. Laajemmin tarkasteltuna tätä termiä voidaan soveltaa kehen tahansa, joka on omistautunut toisten auttamiseen. Vaikka
ihmisen ei tarvitse suunnitella valtavia haasteita ollakseen valotyöntekijä, monet ovat kuitenkin tehneet juuri niin aikomuksenaan selviytyä haasteistaan laajemmassa mittakaavassa yhteiskunnan hyväksi. Tällainen elämän "tiekartta" ei ole parempi (tai huonompi) kuin joku toinen. Ottaen huomioon sen, kuinka valtavan määrän elämiä jokainen meistä suunnittelee, monet toimivat auttajina jossain vaiheessa.
Suunnittelemme luonnollisesti elämämme haasteet myös osaksi omaa henkilökohtaista kasvuamme. Sieluina me opimme paljon elämiemme väliaikoina, mutta oppitunnit juurtuvat meihin syvemmälle, kun teemme niistä
konkreettisia fyysisellä tasolla. Henkimaailmassa oppimista voidaan verrata luokkahuonetyöskentelyyn; elämä Maa-Planeetalla on kenttätyötä, jossa me sovellamme oppimaamme, testaamme sitä ja kasvatamme ymmärrystämme. Ne ovat hyvin voimakkaita kokemuksia sielun kannalta.
Riippumatta kokemusten sisältämistä erityishaasteista jokainen tutkimani elämän perussuunnitelma perustui viime kädessä rakkauteen. Kaikkia sieluja innosti pyrkimys antaa ja ottaa vastaan rakkautta vapaasti ja ilman ehtoja, jopa sellaisissakin tilanteissa, joissa sielu oli sopinut esittävänsä "kielteistä" roolia vahvistaakseen jonkun toisen sielun kasvua. Monia sieluja innosti myös halu oppia rakastamaan itseään. Kirjaimellisesti sanottuna me olemme rakkaus.
En perusta tätä väitettäni pelkästään tutkimuksiini, vaan myös suoraan henkilökohtaiseen kokemukseeni - oman sieluni ilmoitukseen. Elämämme haasteet antavat meille mahdollisuuden ilmaista ja tuntea itseämme syvemmin rakkautena kaikissa sen monissa ilmenemismuodoissa; myötätuntona, anteeksiantamisena, kärsivällisyytenä, arvostelusta luopumisena, rohkeutena, tasapainottamisena, hyväksymisenä ja luottamisena. Maanpäällinen kokemuksemme itsestämme rakkautena voi myös ilmetä ymmärtämisenä, tyyneytenä, uskona, halukkuutena, kiitollisuutena ja nöyryytena monien muiden hyveiden ohella. Rakkaus on ennen syntymää tapahtuvan suunnittelun johtava ajatus ja siksi myös tämän kirjan punainen lanka.
Tullessamme fyysiselle tasolle me olemme rakkautta, joka on väliaikaisesti kätkenyt itsensä meiltä. Muistaessamme, keitä me todella olemme, meidän sisäinen valomme, meidän rakkautemme, loistaa niin, että kaikki näkevät sen.
Uskon, että juuri siitä syystä me olemme täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti